Elämää Mannakodilla

Elämää Mannakodilla

Elämää Mannalla asukkaiden, omaisten ja työntekijöiden silmin
Keräämme tälle sivuille otteita elämästä Mannalla.

Matti
 

Matti on asunut Mannalla pitkään. Hän halusi asumaan rauhalliseen ympäristöön.
Matilla on runsaasti harrastuksia Mannan ryhmissä. Piirtäminen, leipominen ja liikunta ovat
mieleisiä harrastuksia. Hän auttaa mielellään myös pyykkihuollossa ja
ympäristönhoitotehtävissä.

Lounaalla Matti käy päivittäin päärakennuksen ruokasalissa. Hän kehuu tarjolla olevaa ruokaa
ja kertoo, että kaikilla aterioilla ruokaa on monipuolisesti ja riittävästi. Kalaa hän toivoisi
tarjolle enemmän ja monipuolisemmin. Paistetut muikut ovat Matin mielestä parasta herkkua.
Parhaina asioina nykyisessä elämässä Matti kokee olevan luonnon läheisyyden, oman
vapauden. Matti osallistuu mielellään retkille ja draaman tekoon. Henkilökunnasta Matti
tuumaa että "Hyvää porukkaa".

Jorma
 

Jorma on asunut Mannakodissa jo useita vuosia. Parhaina asioina Mannakodissa hän
kokee hyvän yhteishengen, ystävällisyyden kaikkia kohtaan sekä avuliaan henkilökunnan.
Jorma on mukana useissa Mannan harrasteryhmissä kuten taide-, draama- ja
kuntoiluryhmässä.


Mannan oman keittiön valmistamat ruuat ovat Jorman mieleen. Erityisesti hän pitää
lihamakaronilaatikosta.


Jorma kertoo ettei hän oikeastaan enää haaveile mistään, sillä kaikki perusjutut ovat hänen
kohdallaan tällä hetkellä kunnossa. Retket, joita asukkaille järjestetään heidän toiveidensa
mukaan, ovat Jorman mielestä oikein mukavia ja hän osallistuu niihin aina kun se vaan on
mahdollista.

Paula
 

Paula on asunut pitkään Mannalla. Pojan tyttären avustuksella Paula kävi tutustumassa taloon ja ympäristöön. Lääkärin kanssa oli myös keskusteltu, ettei yksin kotona asuminen ole enää turvallisin vaihtoehto. Kotipalveluakin ehdotettiin, mutta Paula totesi, ettei kotiin tuotu palvelu ole se mitä hän haluaa.

Luonto ja kristilliset arvot vaikuttivat asumispaikan valintaan merkittävästi. Tällä hetkellä Paula kokee, että turvallisuus ja päivittäinen hyvänolontunne ovat parasta Mannalla. Yhteisöllinen asuminen ja muista asukkaista saadut ystävät ovat myös tärkeitä asioita. Kaverikoira Ellan Paula tapaa lähes päivittäin.

Enää ei tarvitse laittaa ruokaa itse, vaan kaiken tarpeellisen voi ostaa valmiina Mannan lounaskahvilasta. Omatoimisesti pääsee Nestori palveluliikenteen kyydissä kahdesti viikossa asioimaan liikekeskukseen ja kirkonkylään. Paula on erittäin tyytyväinen kaikkeen tarjolla olevaan palveluun ja asumiseensa Mannakodilla.  

 

Leif
 

Leif on asunut Mannakodissa jo yli 10 vuotta. Vaimo avusti Leifiä kotona, mutta vaimon kuoleman jälkeen Leif ei enää pärjännyt yksin, vaan Mannakoti oli luontevin ratkaisu asumismuotona.

Leif kertoo, että Mannakodissa on hyvät ruuat ja hyvä kohtelu sekä palvelu. Hän kokee, että vaikka hänellä olisi omien sanojensa mukaan känkkäränkkä-päivä, niin hoitajat kohtelevat häntä myötätuntoisesti ja ymmärtäväisesti.

Retkistä Leif pitää, koska ne tuovat vaihtelua arkeen. Leif toivoo, että pääsisi vielä joskus saunomaan kunnolla ja heittämään löylyä, mikä ei valitettavasti ole tällä hetkellä mahdollista terveydellisistä syistä.  Kuvassa Leif on asukkaiden toivomalla Immilän Myllyn retkellä.

Eija
 

Eija on tehnyt helmikuusta 2016 lähtien ravitsemustyöntekijän sijaisuuksia Uudenkylän toimipisteen keittiöllä. Hän huomasi Facebook-sivuilta, että Mannalle etsittiin työntekijää. Töitä olisi ollut tarjolla myös muualla, mutta päivätyö ja vapaat viikonloput vaikuttivat Eijan päätökseen tulla töihin Mannalle.

Hyvinä asioina Mannalla työskentelyssä on Eijan mukaan se, että saa olla oma itsensä ja toteuttaa itseään työssä. Täällä tuntee kuuluvansa joukkoon eikä yhtenäkään aamuna ole keljuttanut lähteä töihin. Aamukahvilla Mannan keittiön terassilla kuulee lintujen laulua ja näkee hevoset ja lampaat laitumella.

Eija on kiinnostunut villivihanneksista, yrteistä ja puutarhanhoidosta. Hän kerää mielellään yrttejä myös Mannan puutarhasta tarjolle lounaspöytään.

Kuntoaan Eija pitää yllä uimalla 2-3 kertaa viikossa. Hänelle ovat tärkeitä myös lastenlapset. Mieleinen paikka on mökki ja sen pihapiiri puutarhatöineen. Historia ja matkailu kiinnostavat myös ja suunnitelmissa onkin syksyllä toteutettava automatka Saksaan.

Sirpa


Sirpa on vastannut Mannan pyykkihuollosta jo yli 10 vuotta. Hän on ollut aiemmin parturi-kampaamoyrittäjä, mutta allergisoituminen kampaamotuotteille johti alan vaihtamiseen. Silloinen työvoimatoimisto suositteli työelämävalmennusta ja niin Sirpa päätyi Mannalle tutustumaan eri tehtäviin. Kahden kuukauden kuluttua Sirpalla olikin jo sitten työpaikka vaatehuollon- ja ympäristöhoidon tehtävissä.

Ihmiset, eläimet ja luonto olivat ja ovat edelleen ne asiat joita Sirpa arvostaa työssään. Sirpan apuna hyöriikin työpäivän aikana asukkaita ripustamassa pyykkiä naruille, silittämässä, hoitamassa kukkia tai harjaamassa kaverikoira Ellaa, jonka emäntä Sirpa on. Asukkaiden kanssa oleminen työskentelyn lomassa on voimia antavaa ja Ellan mukana olo työssä antaa joustoa työaikaan, kun kotiin ei ole kiire työpäivän jälkeen. Kokemusta hoivatyöstä Sirpa sai toimiessaan kolmen vuoden ajan äitinsä omaishoitajana.

Työn parhaita puolia ovat Sirpan mukaan monipuolisuus, ihmisten kanssa oleminen, avoin työilmapiiri, kodinomaisuus ja se, että saa toteuttaa itseään vapaasti ja kehittää omaa työtään. Yrittäjätausta auttaa tarttumaan kaikenlaisiin töihin ja tuo mukanaan myös taloudellista ajattelua. Tilausten tekeminen ja menekin seuranta oli tuttua yrittäjäajoilta. Vanhaa ammattia pystyy myös hyödyntämään, sillä Sirpa huolehtii asukkaiden hiustenleikkuusta.  

Harrastuksena Sirpalla on entisen kotipaikan pihahommat, Ellan kanssa luonnossa liikkuminen, marjastus, sienestys ja kausittain lukeminen ja ristisanatehtävien tekeminen.

Tulevaisuuttaan Sirpa pitää valoisana ja haaveilee yhteisestä matkasta tyttärentyttären kanssa Lappiin.

Omaiset Riikka ja Teemu

 

" Me omaiset kävimme Eskon kanssa monissa hoivakodeissa tutustumassa, ennenkuin Mannakoti löytyi.

Talon vanhat seinät eivät meitä pelästyttäneet, sillä ympäröivä luonto ja eläimet tekivät vaikutuksen jo pihaan ajettaessa. Ja kun hoitajat ottivat meidät lämmöllä vastaan, oli uusi koti valittu.

Hetkeäkään emme ole katuneet, että Eskon viimeiseksi kodiksi valikoitui Mannakoti. Henkilökunnan lämmin ja arvostava suhtautuminen asukkaisiin ja meihin omaisiin tekee joka kerta vaikutuksen.

Halusimme isällemme Eskolle kauniin ja rakkauden täyteisen vanhuuden sairaudesta huolimatta. Tätä elämme nyt Mannakodissa."

Kuvassa Esko Riikan koiran kanssa.